Neljä ja puoli vuotta sitten mie palasin takaisin Suomeen vietettyäni miun elämän siihen mennessä tapahtumarikkaimman ja antoisimman vuoden Uudessa-Seelannissa vaihto-oppilaana. Vaihtoon lähtö oli tosi iso askel 17-vuotiaalle Hennalle: Se oli miun eka kerta yksin reissussa ja eka kerta Euroopan ulkopuolella. Ennen kaikkea se oli kuitenkin ensimmäinen muutto pois vanhempien luota talosta, jota olin pisimpään kutsunut kodiksi, ja suuri harppaus itsenäisyyteen. 'Aika kultaa muistot' on kaikessa kliseydessään täyttä totta, ja nykyään miulla muistuukin tuosta vaihtoajasta enimmäkseen mieleen kaikki huikeat seikkailut ja itsensä ylittämiset haasteiden ja vaikeiden aikojen painuessa taka-alalle.
Kun uusi mahdollisuus ulkomaille lähtöön nousi esiin yliopistossa, en tietenkään voinut olla lähtemättä. Sunnuntaina suuntaankin sitten kohti Sveitsin Fribourgia! On varmaan sanomattakin selvää, että vaihtoonhaku- ja -lähtöprosessi ovat olleet tällä kertaa tosi erilaiset lukiovaihtoon verrattuna. Oon stressannut ja huolehtinut tosi paljon vähemmän. Vaihto ja sitä seuranneet reissut ovat opettaneet, ettei paikka itsessään määritä reissukokemuksen laatua, vaan siihen vaikuttavat ennemmin oma asenne ja sattuman kautta eteen tulevat ihmiset ja tilanteet. Niitä on turha etukäteen stressata tai ennustaa. Hain Sveitsiin ranskan kielen, luonnon ja keskeisen sijainnin takia, mutta olisin hyvin voinut lähteä niin moneen muuhunkin paikkaan. Stressiä on tällä kertaa lähinnä aiheuttanut kaikki käytännön järjestely, joka sekin toivottavasti alkaa olla suurimmalta osin hoidettu. Sveitsi poikkeaa vaihtokohteena jonkin verran Euroopan muista Erasmus-kohteista, joten tarkkana on täytynyt olla käytäntöjen vaihdellessa.
Monista teknisistä haasteista huolimatta nautin viimeksi tosi paljon blogin kirjoittamisesta ja siitä, millainen muistopankki siitä miulle kertyi. Siksi oonkin nyt herätellyt vanhan vaihtoblogin uudestaan eloon, valmiina uutta seikkailua varten!
Oli kyllä aika nostalgista lueskella (ja hiukan editoida) vanhoja tekstejä...
