Perjantaina loppui ranskan intensiivikurssi ja viikonlopuksi olikin sitten aika suunnata taas reissuun. Tällä kertaa lähdettiin Lauterbrunnenin suuntaan tarkoituksena vaeltaa lumesta ja talvesta huolimatta. Oikeastaan kaikki vaihtarit ovat ostaneet Sveitsin junalippuhintojen takia erittäin hyödyllisen Gleis 7 -kortin, jolla alle 25-vuotiaat pääsee matkustamaan ilmaiseksi seiskan jälkeen. Niinpä me lähdettiin lauantai-iltana Lauterbrunneniin, ja oltiin siellä yötä ihan symppiksessä hostellissa. Meitä oli 8 tyyppiä reissussa, joten saatiin iso, parvellinen dorm kokonaan omaan käyttöön. Lauterbrunnen on kuuluisa ympäröivistä vesiputouksista, jotka pilvistä ja pimeydestä huolimatta olivat aika vakuuttavat. Kylä vaikutti tosi pieneltä, mutta nopean vierailun perusteella paikan päällä on useita urheiluliikkeitä, hotelleja ja mikä parasta, oikeesti edullinen ja kiva pubi, jossa mekin syötiin illallinen.
Sunnuntai-aamuna pakattiin kamat ja otettiin juna Lauterbrunnenistä ylemmäs vuorelle Wengeniin (1274m). Wengenistä alkoi sitten patikointi ylös kohti Kleine Scheideggia (2061m). Nousua kertyi siis noin 800 vertikaalimetriä, mikä oli ihan sopivan haastava urakka näin vuoden ensimmäisellä vaelluksella! Reitti kulki enimmäkseen kelkkamäkeä pitkin mukavan talvisissa ja rauhallisissa maisemissa. Motivaatiota tosin hiukan laski vieressä kulkenut junarata, jota pitkin laskettelijat ja iso osa turisteista viiletti suoraan ylös. Loppumatka kuljettiin keskellä laskettelukeskusta, joka vaikutti sen verran isolta ja kivalta, että sinne voisi palata myös suksien kanssa. Aikaa nousuun meni noin 2,5 h, ja fiilis oli kyllä huikee kun lopulta noustiin pilvien yläpuolelle ihailemaan aurinkoa ja vuorenhuippuja.
Huipulla vietetyn lounastauon jälkeen jatkettiin matkaa alas vuoren toiselle puolelle Grindelwaldiin (1034m). Reitti jatkui taas kelkkareittinä, ja välillä saikin olla aika tarkkana väistelemässä alaspäin kiitävää jengiä. Täytyy sanoa, että kelkkailu ois ollut aika mahtava tapa tulla vuorelta alas, mutta patikointikin onnistui hyvin sopivan loivalla ja mutkittelevalla reitillä. Alastulo taisi kestää jonkin verran kauemmin, koska reitti oli pituudeltaan ensimmäistä osuutta pidempi. Grindelwaldenissa käytiin ostamassa evästä kotimatkalle ja napattiin juna Interlakeniin. Siellä venattiin seiskaan ja jatkettiin ilmaisella kyydillä takaisin Fribourgiin. Päivä oli tosi onnistunut, joskaan pilvettömästä taivaasta tai upeista maisemista ei taaskaan saatu nauttia ihan liikaa. Ehkä senkin aika vielä tässä neljässä kuukaudessa tulee!