lisää laskuja

Oon iloinen, että lähdin tänne vaihtoon kevätlukukaudeksi. Vaikka lukukausi alkoikin vasta helmikuussa, oon ehtinyt tosi hyvin nauttia laskettelumahiksista ja toisaalta myös pikkuhiljaa etenevästä keväästä. Isoissa korkeuseroissa on se hyvä puoli, että ylhäällä on vielä monta metriä lunta, kun taas kaupungeissa voi pikkuhiljaa vähentää vaatekerroksia ja unelmoida terassikeleistä.

Kaksi viikkoa sitten paikallinen vaihto-organisaatio järjesti viikonlopun Molésonin pieneen laskettelukeskukseen. Yövyttiin alppimajassa vuoren rinteellä, kokkailtiin, hengattiin ja laskettiin. Pääsin myös pitkästä aikaan opettamaan, kun kolme belgialaista tyttöä halusi koittaa laskettelua. Näistä kaksi ei ollut ikinä suksinut millään tapaa, joten opetuksessa riitti sopivasti haastetta! Fiilis viikonlopun aikana oli tosi kiva ja rento, laskettelu taas ei ollut mitään mieltämullistavaa. Vettä satoi mukavasti molempina päivinä ja alas laskevassa rinteessä maa pilkotteli esiin vähän turhan paljon.

Viime viikonloppuna oltiin myös lumella, tällä kertaa yliopiston urheilupuolen kautta Saas Feessä. En oo ehkä tarpeeksi vielä kehunut Fribourgin yliopiston urheilutarjontaa. Käyn kaksi kertaa viikossa tanssissa (moderni jazz ja hip hop) ja satunnaisesti jumpissa täysin ilmaiseksi. Lisäksi on sitten nämä superedulliset laskettelureissut ja kaikki muut mahdolliset lajit kiipeilystä kajakointiin.

Saas Fee sijaitsee jäätiköllä ja lumiolosuhteet olivatkin täysin vastakohtaiset Molésoniin verrattuna. En oo moneen vuoteen päässyt laskemaan niin täydellistä puuteria, joten hoidetut rinteet jäikin tällä reissulla aika lailla koluamatta. Ainoa miinus oli paikoitellen heikko näkyvyys, jonka ansiosta mie myös vahingossa droppasin naamalleni ja hajotin lasit. Onneksi oli toiset linssit mukana.

Saas Feessä oli ihan lomameininki. Yövyttiin mukavissa huoneistoissa, syötiin neljän ruokalajin illallinen hotellilla (kuului hintaan) ja käytiin after ski -bailuissa. Kovasti jäi fiilis, että tätä voisi jatkaa. No, yksi aussifrendi oli onneksi ehtinyt jo varata ensi viikonlopulle reissun Verbieriin, joten sinne pitää sitten itekkin lähteä sunnuntaina!

la gruyère

Löysin kamerasta tänään kielikurssilla otettuja kuvia ja tuntuu että niiden ottohetkestä on ihan ikuisuus. Toisaalta taas tämä reilu kuukausi on mennyt niin älyttömän nopeasti, etten ikinä ois uskonut!

Kielikurssi oli ehdottomasti paras mahdollinen startti tälle vaihtoajalle. Varmuus puhua ranskaa ja selviytyä jokapäiväisistä tilanteista kasvoi, ja tiiviin ohjelman ansiosta meille kehittyi tosi ihana kaveriporukka. Kahden viikon kurssin loppupuolella vierailtiin päivän ajan Gruyèressä. Kyseisestä juustostaan tunnetusta pikkukaupungista löytyi kaunis pieni linna ja kauniit maisemat. Gruyèren lisäksi kävimme Caillerin suklaatehtaasta. Ilmainen suklaa ei ole koskaan huono juttu, ja tehtaan turistikierros oli ihan hauskasti rakennettu.

engelberg

Viime viikonloppu sujui laskettelun merkeissä, kun lähdin tsekkaamaan Titliksen huiput serkun ja sen frendin kanssa. Perjantaina heräsin jostain syystä superpirteenä, eikä klo 6.34 junaan ehtiminen ollut edes ongelma. Luzernissa vaihdettiin samaan junaan poikien kanssa ja jatkettiin matkaa Engelbergiin ja siitä suoraan kamojen säilytyslokeroon jätön jälkeen gondolilla ylös rinteisiin. Ihan tehokas aamu siis!

Titliksen hiihtoalue ei ole älyttömän laaja, mutta haastavaa laskettavaa ja korkeuseroa riittää. Rinteet ovat profiililtaan vaihtelevia ja jyrkkiä, mutta aika kapeita. Suurin osa laskijoista olikin tosi hyviä ja erityisesti vapaalaskijoita näkyi tosi paljon, enkä ihmettele! Offari- ja randoreittejä löytyy tosi paljon, joskaan me ei viitsitty lähteä lumiturvallisuuskamojen puuttumisen vuoksi niitä hirveesti vallottamaan. Uutta lunta ei viikonlopun aikana tullut, joten helposti lähestyttävät offarit oli aika puhkilaskettuja, mutta vikana päivänä onnistuttiin löytämään alempaa kyläänlaskun lähettyviltä jopa iskemätöntä puuteria.

Sää oli koko viikonlopun aika samankaltainen. Pilvet roikkui tosi alhaalla, joten ylhäällä vuorella saatiin nauttia auringosta ihan kunnolla. Lauantaina jopa tarkeni syödä ulkona ja leikkiä kevättä. Sunnuntaina pitkäksi venyneen after skin jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa laskemaan alas ilman pilvessä seikkailua. Keskus oli siinä vaiheessa jo suljettu, ja se hiljaisuus oli aika käsittämätön.

Me oltiin yötä Engelbergin viereisessä kylässä Wolfenschiessenissä Airbnb:ssä. Yläkerran old school-after ski kapakan rymyämistä ja tupakankäryä lukuunottamatta huoneisto oli hyvä: tosi moderni ja siisti, ja olisin mielellään ottanut sieltä mukaan pari kamaa ja kalustetta tänne askeettiseen kämppään.

Lauantai-iltana käytiin syömässä Engelbergissä. Kaikki ravintolat oli tupaten täynnä, joten kattava kyläkierros tuli tehtyä sitten samalla. Ihan symppis pieni alppikylä kyseessä, ja lopulta onnistuttiin ruokaakin löytämään. Näin hyvän viikonlopun jälkeen ootankin jo innolla seuraavia laskureissuja (ja parantelen sitkeetä yskää, joka ei vaan suostu lähtemään).