Vihdoin perillä!:) Oon ollu uudessa-seelannissa tiistaista lähtien kun saavuttiin Aucklandiin kahen päivän leirille. Matkustaminen oli oikeestaan aika tuskaista mutta jetlag ei oo ollu niin paha kuin aattelis. Tultiin lontoosta sydneyyn yhdellä maailman isoimmista matkustuskoneista. Mutta vaikka kone oli iso ja hieno, oli penkit pienet ja epämukavat. Plussaa matkustukseen toi muut vaihtarit eri puolilta eurooppaa ja jokaisessa selkänojassa oleva ruutu josta pysty kattoo leffoja, lentoreittii yms. Kun saavuttiin Uuteen-Seelantiin maisemat oli niin upeet ja on edelleen. Täällä on oikeesti ihan kaikkea ja kun ajettiin lentokentältä leiriin oli koko ajan jotain katsomista.
Oltiin kaikki tosi väsyneitä ja päästiin onneks nukkuu leirillä aikasin ja muutenkin oli tosi paljon vapaa-aikaa. Oli tosi kiva jutella ihmisille ja käydä ostoksilla ja pelata korttia yms. Ihmisten mielestä suomi kuulosti lasten kieleltä jota ne vaan keksii omasta päästään. Huomasin kuitenkin että miulla on lahjoja kun yritin matkia italialaisia ja satuinkin sanomaan italiaksi pari kirosanaa. Jouduin kans ainoona suomalaisena pitämään yksin jonkun ohjelman suomesta ja kerroin miten hullut suomalaiset saunoo 100-asteisessa saunassa ja hakkaa toisiaan vihdalla.
Vaikka ihmiset oli tosi mukavia, ootin silti tosi paljon pääsyä tänne hostperheeseen. Että pääs purkamaan kamat tutustumaan hostvanhempiin ja alottamaan vaihtarivuoden. Leiri nimittäin tuntu vaan tosi oudolta lomamatkalta:D Vieläkin miulla on vaikeuksia tajuta että mie oikeesti oon täällä. Huomenna mennään sitten käymään koululla valitsemassa aineita ja hankkimassa koulupuvut.
1 kommentti:
Ihanat maisemat siel ja oon vaa nii ilone siu puolest ku pääsit sinne seikkailee!:D Ei harmita nii paljon ettei moikkii ehitty sanoo ku voin lukee siu elämäst täält:))
Lähetä kommentti