5

En oo pitkään aikaan kirjottanut kunnon pitkää tekstiä niin aattelin nyt kerrankin taas paneutua tähän blogin pitämiseen ja kertailla yleisiä fiiliksiä mitä miulla on tässä viiden (!!) kuukauden aikana kertynyt, mitä mie oon viime aikoina tehnyt ja mitä mie toivottavasti tuun lähiaikoina tekemään. Nauttikaa siis:

Tosiaan on jotenkin uskomatonta että oon ollut Uudessa-Seelannissa jo niin pitkään, melkeen puoli vuotta ja sitä kautta melkeen puolet miun vaihtariajasta, koska tavallaan tuntuu että oon vieläkin alussa, keskellä sopeutumista. Jotenkin olin ajatellut että kun tuun tänne ja kaikki kommunikointi on englanniksi (lukuun ottamatta skypetystä 1-2 kertaa kuussa) puhuisin jo parin kuukauden päästä kieltä lähes kokonaan ilman aksenttia ja melkeen täysin sujuvasti. Muutenkin tietäisin kaikesta kaiken ja miulla ois läjäpäin hyviä ystäviä. Oikeesti sopeutuminen vie paljon paljon aikaa ja tapahtuu vähän kerrallaan. Kuitenkin nyt kun mietin ekaa kuukautta täällä ja vertaan sitä siihen missä oon nyt, voin sanoa että oon 10 kertaa onnellisempi ja oon onnistunut rakentamaan tänne omaa pientä elämää. Osaan kulkea paikasta toiseen,  miulla on kavereita joiden kanssa voin jutella mistä vaan ja koti tuntuu jo aika kodilta. Ja mitä siihen englannin puhumiseen tulee, katoin yhtä videota tokalta kuukaudelta täällä ja puhun siinä niin hitaasti ja käytän typeriä sanoja.  Nyt en enää edes ajattele millä kielellä puhun ja virheitä oon tehnyt täällä olon aikana niin paljon ettei niistä todellakaan välitä yhtään. Eilen juttelin taas skypessä ja huomasin miten reagointi englanniksi sujuu paljon luonnollisemmin ja välillä suomi ei oikein toimi.

Niin kuin sanoin, oon onnellinen täällä ja onnistunut löytämään asioita joita tykkään tehdä. Taas pari miun hyvää kaveria on lähdössä kotiin ja oon siitä tosi surullinen. Hyvä puoli on kuitenkin se, että ne asuu euroopassa joten tapaaminen myöhemmin on mahdollista. Niitten lähtö saa kans tajuamaan miten rajallista aika täällä on ja saa miut arvostamaan sitä, että itellä on vielä niin paljon edessä ennen Suomeen paluuta. Tällä hetkellä ootan outoa kesäistä kiwijoulua mutta vielä enemmän tammikuuta jolloin reissaan eka hostperheen ja Alien kanssa eteläsaarta ylös pohjoiseen ja sitten meen viikoks Martan luokse Hamiltoniin. Ihana päästä näkemään pohjoisaarta ja hengailemaan vähän isompaan cityyn.

Vaikka kaikki on täällä nyt siis hyvin, totta kai välillä on ikävä myös Suomea. Varsinkin ajatus siitä, että missaan kunnon valkoisen joulun perheen kanssa ja kylmän lumisen talven täynnä harkkoja ja kisareissuja.. ja kavereita! Muuten joulusta puheen ollen, juttelin miun tanssiopettajan kanssa ja se oli silleen et ”joulu pitää ehdottomasti viettää ulkona varvassandaaleissa grillaillen, ois niin outoo ja väärin jos jouluna ois kylmä ja pitäis käyttää villapaitaa”.. :D Eli joulu täällä on aika päinvastainen Suomeen mutta onpahan mielenkiintoinen kokemus! Ja on ollut ihana saada postissa jo vähän joululahjoja ja adventtikalenteri..kiitos niistä tositosi paljon niinkun kaikesta muustakin postista!:)

Jouluparaati keskustassa

Nyt oon aika kiireinen tanssin kanssa, koska miulla on kolme eri esitystä kolmella eri koreografialla tulossa. Oon niin ilonen tästä, koska tanssi on miulle tosi tärkeetä ja tekemällä tämmösiä juttuja saa niin paljon kokemuksia, tekemistä ja uusia kavereita. Aikaa riittää kyllä paljon muuhunkin, varsinkin nyt kun miun kaikki kokeet on ohi ja kesäloma alkanut! Eilen käytiin Lillin kanssa katsomassa Skyfall ja tykkäsin siitä. Muutenkin rakastan leffoja: poppareiden tuoksua, mukavia penkkejä ja sitä miten voi uppoutua täysin toiseen maailmaan ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Ulkona oli sitten karu paluu todellisuuteen, kun tuuli meinas kaataa meidät kumoon. Pelastauduttiin kahville. Seuraava leffa onkin sitten the Hobbit, joka pitää nähdä kun täällä ollaan. Se on tosi iso juttu Uudessa-Seelannissa ja tänään on muuten ensi-ilta. Tänään illalla vietellään kans Michelen läksiäsiä ja perjantaina pidetään joululeipomispäivä, aattelin tutustuttaa ihmiset pipareihin:)