lisää laskuja

Oon iloinen, että lähdin tänne vaihtoon kevätlukukaudeksi. Vaikka lukukausi alkoikin vasta helmikuussa, oon ehtinyt tosi hyvin nauttia laskettelumahiksista ja toisaalta myös pikkuhiljaa etenevästä keväästä. Isoissa korkeuseroissa on se hyvä puoli, että ylhäällä on vielä monta metriä lunta, kun taas kaupungeissa voi pikkuhiljaa vähentää vaatekerroksia ja unelmoida terassikeleistä.

Kaksi viikkoa sitten paikallinen vaihto-organisaatio järjesti viikonlopun Molésonin pieneen laskettelukeskukseen. Yövyttiin alppimajassa vuoren rinteellä, kokkailtiin, hengattiin ja laskettiin. Pääsin myös pitkästä aikaan opettamaan, kun kolme belgialaista tyttöä halusi koittaa laskettelua. Näistä kaksi ei ollut ikinä suksinut millään tapaa, joten opetuksessa riitti sopivasti haastetta! Fiilis viikonlopun aikana oli tosi kiva ja rento, laskettelu taas ei ollut mitään mieltämullistavaa. Vettä satoi mukavasti molempina päivinä ja alas laskevassa rinteessä maa pilkotteli esiin vähän turhan paljon.

Viime viikonloppuna oltiin myös lumella, tällä kertaa yliopiston urheilupuolen kautta Saas Feessä. En oo ehkä tarpeeksi vielä kehunut Fribourgin yliopiston urheilutarjontaa. Käyn kaksi kertaa viikossa tanssissa (moderni jazz ja hip hop) ja satunnaisesti jumpissa täysin ilmaiseksi. Lisäksi on sitten nämä superedulliset laskettelureissut ja kaikki muut mahdolliset lajit kiipeilystä kajakointiin.

Saas Fee sijaitsee jäätiköllä ja lumiolosuhteet olivatkin täysin vastakohtaiset Molésoniin verrattuna. En oo moneen vuoteen päässyt laskemaan niin täydellistä puuteria, joten hoidetut rinteet jäikin tällä reissulla aika lailla koluamatta. Ainoa miinus oli paikoitellen heikko näkyvyys, jonka ansiosta mie myös vahingossa droppasin naamalleni ja hajotin lasit. Onneksi oli toiset linssit mukana.

Saas Feessä oli ihan lomameininki. Yövyttiin mukavissa huoneistoissa, syötiin neljän ruokalajin illallinen hotellilla (kuului hintaan) ja käytiin after ski -bailuissa. Kovasti jäi fiilis, että tätä voisi jatkaa. No, yksi aussifrendi oli onneksi ehtinyt jo varata ensi viikonlopulle reissun Verbieriin, joten sinne pitää sitten itekkin lähteä sunnuntaina!

la gruyère

Löysin kamerasta tänään kielikurssilla otettuja kuvia ja tuntuu että niiden ottohetkestä on ihan ikuisuus. Toisaalta taas tämä reilu kuukausi on mennyt niin älyttömän nopeasti, etten ikinä ois uskonut!

Kielikurssi oli ehdottomasti paras mahdollinen startti tälle vaihtoajalle. Varmuus puhua ranskaa ja selviytyä jokapäiväisistä tilanteista kasvoi, ja tiiviin ohjelman ansiosta meille kehittyi tosi ihana kaveriporukka. Kahden viikon kurssin loppupuolella vierailtiin päivän ajan Gruyèressä. Kyseisestä juustostaan tunnetusta pikkukaupungista löytyi kaunis pieni linna ja kauniit maisemat. Gruyèren lisäksi kävimme Caillerin suklaatehtaasta. Ilmainen suklaa ei ole koskaan huono juttu, ja tehtaan turistikierros oli ihan hauskasti rakennettu.

engelberg

Viime viikonloppu sujui laskettelun merkeissä, kun lähdin tsekkaamaan Titliksen huiput serkun ja sen frendin kanssa. Perjantaina heräsin jostain syystä superpirteenä, eikä klo 6.34 junaan ehtiminen ollut edes ongelma. Luzernissa vaihdettiin samaan junaan poikien kanssa ja jatkettiin matkaa Engelbergiin ja siitä suoraan kamojen säilytyslokeroon jätön jälkeen gondolilla ylös rinteisiin. Ihan tehokas aamu siis!

Titliksen hiihtoalue ei ole älyttömän laaja, mutta haastavaa laskettavaa ja korkeuseroa riittää. Rinteet ovat profiililtaan vaihtelevia ja jyrkkiä, mutta aika kapeita. Suurin osa laskijoista olikin tosi hyviä ja erityisesti vapaalaskijoita näkyi tosi paljon, enkä ihmettele! Offari- ja randoreittejä löytyy tosi paljon, joskaan me ei viitsitty lähteä lumiturvallisuuskamojen puuttumisen vuoksi niitä hirveesti vallottamaan. Uutta lunta ei viikonlopun aikana tullut, joten helposti lähestyttävät offarit oli aika puhkilaskettuja, mutta vikana päivänä onnistuttiin löytämään alempaa kyläänlaskun lähettyviltä jopa iskemätöntä puuteria.

Sää oli koko viikonlopun aika samankaltainen. Pilvet roikkui tosi alhaalla, joten ylhäällä vuorella saatiin nauttia auringosta ihan kunnolla. Lauantaina jopa tarkeni syödä ulkona ja leikkiä kevättä. Sunnuntaina pitkäksi venyneen after skin jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa laskemaan alas ilman pilvessä seikkailua. Keskus oli siinä vaiheessa jo suljettu, ja se hiljaisuus oli aika käsittämätön.

Me oltiin yötä Engelbergin viereisessä kylässä Wolfenschiessenissä Airbnb:ssä. Yläkerran old school-after ski kapakan rymyämistä ja tupakankäryä lukuunottamatta huoneisto oli hyvä: tosi moderni ja siisti, ja olisin mielellään ottanut sieltä mukaan pari kamaa ja kalustetta tänne askeettiseen kämppään.

Lauantai-iltana käytiin syömässä Engelbergissä. Kaikki ravintolat oli tupaten täynnä, joten kattava kyläkierros tuli tehtyä sitten samalla. Ihan symppis pieni alppikylä kyseessä, ja lopulta onnistuttiin ruokaakin löytämään. Näin hyvän viikonlopun jälkeen ootankin jo innolla seuraavia laskureissuja (ja parantelen sitkeetä yskää, joka ei vaan suostu lähtemään).

lauterbrunnen

Perjantaina loppui ranskan intensiivikurssi ja viikonlopuksi olikin sitten aika suunnata taas reissuun. Tällä kertaa lähdettiin Lauterbrunnenin suuntaan tarkoituksena vaeltaa lumesta ja talvesta huolimatta. Oikeastaan kaikki vaihtarit ovat ostaneet Sveitsin junalippuhintojen takia erittäin hyödyllisen Gleis 7 -kortin, jolla alle 25-vuotiaat pääsee matkustamaan ilmaiseksi seiskan jälkeen. Niinpä me lähdettiin lauantai-iltana Lauterbrunneniin, ja oltiin siellä yötä ihan symppiksessä hostellissa. Meitä oli 8 tyyppiä reissussa, joten saatiin iso, parvellinen dorm kokonaan omaan käyttöön. Lauterbrunnen on kuuluisa ympäröivistä vesiputouksista, jotka pilvistä ja pimeydestä huolimatta olivat aika vakuuttavat. Kylä vaikutti tosi pieneltä, mutta nopean vierailun perusteella paikan päällä on useita urheiluliikkeitä, hotelleja ja mikä parasta, oikeesti edullinen ja kiva pubi, jossa mekin syötiin illallinen.

Sunnuntai-aamuna pakattiin kamat ja otettiin juna Lauterbrunnenistä ylemmäs vuorelle Wengeniin (1274m). Wengenistä alkoi sitten patikointi ylös kohti Kleine Scheideggia (2061m). Nousua kertyi siis noin 800 vertikaalimetriä, mikä oli ihan sopivan haastava urakka näin vuoden ensimmäisellä vaelluksella! Reitti kulki enimmäkseen kelkkamäkeä pitkin mukavan talvisissa ja rauhallisissa maisemissa. Motivaatiota tosin hiukan laski vieressä kulkenut junarata, jota pitkin laskettelijat ja iso osa turisteista viiletti suoraan ylös. Loppumatka kuljettiin keskellä laskettelukeskusta, joka vaikutti sen verran isolta ja kivalta, että sinne voisi palata myös suksien kanssa. Aikaa nousuun meni noin 2,5 h, ja fiilis oli kyllä huikee kun lopulta noustiin pilvien yläpuolelle ihailemaan aurinkoa ja vuorenhuippuja. 

Huipulla vietetyn lounastauon jälkeen jatkettiin matkaa alas vuoren toiselle puolelle Grindelwaldiin (1034m). Reitti jatkui taas kelkkareittinä, ja välillä saikin olla aika tarkkana väistelemässä alaspäin kiitävää jengiä. Täytyy sanoa, että kelkkailu ois ollut aika mahtava tapa tulla vuorelta alas, mutta patikointikin onnistui hyvin sopivan loivalla ja mutkittelevalla reitillä. Alastulo taisi kestää jonkin verran kauemmin, koska reitti oli pituudeltaan ensimmäistä osuutta pidempi. Grindelwaldenissa käytiin ostamassa evästä kotimatkalle ja napattiin juna Interlakeniin. Siellä venattiin seiskaan ja jatkettiin ilmaisella kyydillä takaisin Fribourgiin. Päivä oli tosi onnistunut, joskaan pilvettömästä taivaasta tai upeista maisemista ei taaskaan saatu nauttia ihan liikaa. Ehkä senkin aika vielä tässä neljässä kuukaudessa tulee!

le weekend

Ensimmäinen viikonloppu Sveitsissä on jatkunut ohjelmantäyteisenä. Fribourgin vanhassa kaupungissa on käynnissä karnevaali, jonka avajaismeininkejä mekin käytiin eilen vaihtariporukalla seuraamassa. Mukana oli muun muassa liikkuvia orkestereja, ilmaista glühweinia tarjoileva juhlateltta ja soihtukulkue. En ollut ennen kokenut keskieurooppalaista karnevaalitunnelmaa, enkä myöskään ollut ehtinyt vielä käydä vanhassa kaupungissa. Ilta oli siis tosi onnistunut ja vanhaan kaupunkiin pitää kyllä mennä uudestaankin, etenkin kun sää tästä vähän paranee.

Tänään me lähdettiin junalla tutustumaan Montreaux'hun. Olin itseasiassa käynyt siellä jo about viisi vuotta sitten, mutten oikeastaan muistanut muuta, kuin että kyseessä on tosi nätti paikka. Sää ei (taaskaan) suosinut meitä, vaan vuoristot ainoastaan kurkkivat sumun ja pilvien takaa. Jos iphonen askelmittariin on uskominen, käveltyä tuli kuitenkin reilu kymmenen kilometriä. Kaupunki sijaitsee järven rannalla, vuoriston keskellä, ja koostuu toinen toistaan upeammista vanhoista rakennuksista. Tännekin on ehkä vielä tultava keväämmällä uudestaan, jos vaikka silloin rantabulevardi ja palmupuut pääsisivät vähän paremmin oikeuksiinsa. Sumusta, sateesta ja jäätyvistä sormista huolimatta sain muutaman kuvan napattua.

en Suisse

Lähes viikko takana jo Sveitsi-elämää!

Lensin sunnuntaina Zürichiin Kööpenhaminan kautta matkalaukun ja suksien kanssa. Kahden ruumaan menevän laukun takia vertailin lentolippuja aika perusteellisesti ja onnistuin nappaamaan tarjouksesta SAS:in Plus-liput. Tähän sisältyi suoraan kaksi ruumaan menevää laukkua, ruuat koneessa ja loungen käyttöoikeus. Jos oot siis matkustamassa etenkin suuren tavaramäärän kanssa, kannattaa tsekata Momondosta halpoja reittejä tarjoavat lentoyhtiöt ja sen jälkeen lentoyhtiöiden omilta sivuilta eri lipputyypit. Näin saattaa päätyä säästämään rahaa ja nauttimaan vähän mukavammasta matkustuskokemuksesta. 

Sveitsiin päästyä hankin heti lentokentältä sim-kortin, half-fare -matkakortin ja ruokaa. Toisin kuin EU-maissa Sveitsissä on edelleen voimassa roaming-hinnoittelu, joten prepaid-liittymä on oikeastaan välttämätön. Täällä ei myöskään hyödy opiskelijakortista julkisilla matkustaessa, joten puolen hinnan lippuihin oikeuttava matkakortti on ainoa vaihtoehto säästää junalippuja hankkiessa. Tajusin vasta lentokentällä tsekata ruokakauppojen aukioloajat. No, täällä on kaikki supermarketit sunnuntaisin kiinni, joten onneksi tajusin ostaa safkaa!

Zürichistä otin junan Fribourgiin ja vietin loppupäivän siivoten ja tavaroita järjestellen.

Meillä on tällä hetkellä menossa yliopiston puolesta järjestetty kahden viikon ranskan intensiivikurssi, jossa keskitytään tosi paljon puhumiseen ja Sveitsiin tutustumiseen. Kurssi on tarjonnut myös mahtavan tilaisuuden tutustua ja bondata muiden vaihtareiden kanssa. Meitä on täällä Suomen lisäksi ainakin Belgiasta, Ruotsista, Australiasta ja Saksasta. Jengi on tosi mukavaa ja ollaan vietetty lähes joka ilta aikaa yhdessä, sillä kaikki asuvat samassa opiskelija-asuntokompleksissa. Monella muullakin on täällä sukset tai lauta messissä, joten parit laskettelureissutkin ollaan jo varattu.

Ranskan kurssin puolesta käytiin tällä viikolla lumikenkäilemässä. Oli ihanaa päästä vähän ulkoilemaan lumisiin maisemiin, sillä sää Fribourgissa on ollut varsin sumuinen ja syksyinen.

Joka aamupäivä ollaan kuitenkin ihan vaan istuttu luokassa ja opiskeltu kieltä. Fribourgin kantoni ja myös yliopisto ovat itseasiassa kaksikielisiä. Täällä onkin siis tosi hyvä tsäänssi treenata ranskaa, koska paikalliset ovat tottuneet vähän heikompaankin kielitaitoon. Nyt jo tuntuu, että ranskan ymmärtäminen on hiukan kehittynyt, mutta puhuminen on edelleen superhaastavaa.

Kaiken kaikkiaan eka viikko täällä on ollut tosi hauska ja kiireinen, joskin sveitsiläinen byrokratia on tuottanut hiukan hankaluuksia, sillä mitään ei oikein voi hoitaa sähköisesti ainakaan näin ulkomaalaisena.

seikkailu jatkuu

Neljä ja puoli vuotta sitten mie palasin takaisin Suomeen vietettyäni miun elämän siihen mennessä tapahtumarikkaimman ja antoisimman vuoden Uudessa-Seelannissa vaihto-oppilaana. Vaihtoon lähtö oli tosi iso askel 17-vuotiaalle Hennalle: Se oli miun eka kerta yksin reissussa ja eka kerta Euroopan ulkopuolella. Ennen kaikkea se oli kuitenkin ensimmäinen muutto pois vanhempien luota talosta, jota olin pisimpään kutsunut kodiksi, ja suuri harppaus itsenäisyyteen. 'Aika kultaa muistot' on kaikessa kliseydessään täyttä totta, ja nykyään miulla muistuukin tuosta vaihtoajasta enimmäkseen mieleen kaikki huikeat seikkailut ja itsensä ylittämiset haasteiden ja vaikeiden aikojen painuessa taka-alalle.

Kun uusi mahdollisuus ulkomaille lähtöön nousi esiin yliopistossa, en tietenkään voinut olla lähtemättä. Sunnuntaina suuntaankin sitten kohti Sveitsin Fribourgia! On varmaan sanomattakin selvää, että vaihtoonhaku- ja -lähtöprosessi ovat olleet tällä kertaa tosi erilaiset lukiovaihtoon verrattuna. Oon stressannut ja huolehtinut tosi paljon vähemmän. Vaihto ja sitä seuranneet reissut ovat opettaneet, ettei paikka itsessään määritä reissukokemuksen laatua, vaan siihen vaikuttavat ennemmin oma asenne ja sattuman kautta eteen tulevat ihmiset ja tilanteet. Niitä on turha etukäteen stressata tai ennustaa. Hain Sveitsiin ranskan kielen, luonnon ja keskeisen sijainnin takia, mutta olisin hyvin voinut lähteä niin moneen muuhunkin paikkaan. Stressiä on tällä kertaa lähinnä aiheuttanut kaikki käytännön järjestely, joka sekin toivottavasti alkaa olla suurimmalta osin hoidettu. Sveitsi poikkeaa vaihtokohteena jonkin verran Euroopan muista Erasmus-kohteista, joten tarkkana on täytynyt olla käytäntöjen vaihdellessa.

Monista teknisistä haasteista huolimatta nautin viimeksi tosi paljon blogin kirjoittamisesta ja siitä, millainen muistopankki siitä miulle kertyi. Siksi oonkin nyt herätellyt vanhan vaihtoblogin uudestaan eloon, valmiina uutta seikkailua varten!

Oli kyllä aika nostalgista lueskella (ja hiukan editoida) vanhoja tekstejä...