Clocks

Välillä tavallaan haluisin että tää vuosi kuluis nopeemmin, mikä on tavallaan hassua koska elämä sujuu jo aika hienosti ja helposti. Miusta tuntuu että tunne johtuu siitä koska tiiän miten rajallista aika täällä on ja miten miun elämää rajotetaan. Tuntuu että Suomessa vaan taivas ois rajana ja voisin toteuttaa miun kaikki suunnitelmat eläen täysin oman näköstä elämää. Täällä pitää yrittää sopeutua ja noudattaa sääntöjä. Se että täällä olo on rajallista kans tarkottaa sitä ettei tulevaisuutta voi suunnitella ja haaveilla. Melkeen kaikki isommat tulevaisuuden suunnitelmat sijottuu jonnekkin muualle.

 Välillä katon kalenteria ja lasken päiviä ja kuukausia. Pitäis lopettaa se, koska kaiken tän mietiskelyn vastakohtana täytyy sanoo että on uskomatonta että ¼ vuodesta on jo mennyt! Välillä aika täällä vaan kuluu niin nopeesti, ja sopeutuminen kieleen ja kulttuuriin vie oikeesti paljon enemmän aikaa kuin mitä ehkä ajattelis. Ylpeesti voin kuitenkin kattoo taaksepäin ja todeta että oon jo nyt kasvanu ja oppinut tosi paljon Uudesta-Seelannista, ja itestäni. Oon varma että vuoden loppupuoliskolla toivon ajan kuluvan hitaammin enkä enää usko tätä tän hetkistä itteeni joka välillä laskee päiviä ja kaipaa aika kovasti Suomea.