En voi uskoa että oon lähdössä täältä. Taas on hirveän iso muutos edessä, niin iso ettei siihen voi mitenkään valmistautua. Tuntuu että aika loppuu kesken. Viikonloppuna oli vielä ihanan luminen reissu Queenstowniin hostporukoitten kanssa ja pääsin laskettelemaan ennen kesään paluuta. Maanantaina mentiin kavereitten kanssa syömään ja jatkoille ja oli ihan tosi hauskaa. Tällaisia mukavia juttuja voisi tulla lisää ja lisää. Toivon että ois edes yksi viikko lisää, mutta en varmaan olisi viikon päästä yhtään sen valmiimpi. Outoa on miten vielä viime viikolla tuntu että olin valmis palaamaan, mutta nyt oon tajunnut miten tärkeä miun elämä täällä on ja miten paljon se miulle merkitsee. Tuun kaipaamaan ja ikävöimään miun kiwiystäviä, hostperhettä, invercargillii, vuoria ja kaikkea muuta niin paljon. Kaikesta surullisuudesta ja vaikeuksista huolimatta oon niin onnellinen että olin tarpeeksi rohkea toteuttamaan tän kokemuksen. Vaihtarivuosi on muuttanut miuta. Oon itsevarmempi ja arvostan monii asioita uudella tavalla. Ja nyt miulla on verkosto ympäri maailman. Aion jatkaa maailman kiertämistä, hankkia lisää upeita kokemuksia ja uusia ystäviä. Mutta nyt on edessä paluu kotisuomeen. Ja enköhän mie kolmen päivän matkustelun jälkeen oo ihan tyytyväinen kotiinpaluusta! Kirjottelen lisää vielä. Nyt vaan stressaa hirveesti ja ajatukset risteilee sekavana niin hirveen pitkää tekstii en saa aikaseksi. Mutta toisaalta kohtahan mie suurimman osan teistä näänkin! Nyt keskityn viimesiin hetkiin täällä kotona ja sitten...good bye new zealand, i love you, i will miss you, but i will be back<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti